YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus turvallisuuteen. Suomi on ensimmäisiä tämän universaalin sopimuksen ratifioineita maita: sopimukseen on sitouduttu vuodesta 1991 alkaen. Universaalius tarkoittaa tässä yhteydessä yleispätevyyttä: jokaisen sopimusvaltion on sitouduttava lainsäädännöllä ja muilla käytettävissä olevissa keinoilla varmistamaan sopimuksessa määriteltyjen lapsen oikeuksien toteutuminen.
Lapsen oikeuksien teemaviikkoa vietetään vuosittain. Vuoden 2022 teema on lapsen oikeus turvallisuuteen. Turvallisuus on ihmisen perustarve ja hyvinvoinnin edellytys. Näin on jokaisen ihmisen kohdalla, mutta erityisen merkittävää turvallisuus on lapsille ja heidän kehitykselleen – siksi meidän aikuisten velvollisuus on pyrkiä turvaamaan tämä lapsen oikeus niin psyykkisellä, fyysisellä kuin sosiaalisellakin tasolla.
Varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteissa vanhempiin ja muihin tärkeisiin aikuisiin muodostuu lapsen perusturvallisuus. Tällä on suuri vaikutus esimerkiksi lapsen tuleviin ihmissuhteisiin ja itsetuntoon. Terve turvallisuudentunne antaa lapselle kasvualustan, jossa hän oppii luottamaan omiin kykyihinsä toimia maailmassa ja muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita.
Lapsen hoivanantajien tehtävä on varmistaa lapsen fyysinen koskemattomuus ja terveellinen kasvuympäristö. Lapsen on voitava luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa määrän ravintoa ja hoivaa, ja että hänellä on mahdollisuus riittävään lepoon turvallisessa kodissa, jossa hän ei koe tai näe väkivaltaa tai sen uhkaa henkisellä tai fyysisellä tasolla.
Sosiaalinen turvallisuus merkitsee esimerkiksi mahdollisuutta toimia vertaisryhmissä, kuten harrastuksissa muiden lasten kanssa, ja kokemusta joukkoon kuulumisesta. Yksi lapsen tärkeimmistä vertaisryhmistä on oma koululuokka, jossa toimii myös lapsen elämässä merkittäviä aikuisia: opettajia, rehtori ja muuta henkilökuntaa. Kiusaamisväkivallan lopettaminen kokonaan on siinäkin mielessä aikuisten velvollisuus, että asian unohtaminen tarkoittaa lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamatta jättämistä. Osallisuuden kokemus tukee terveen itsetunnon kehittymistä, kun taas joukon ulkopuolelle jäämisen kokemus toimii päinvastoin.
Fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus vaikuttavat suoraan psyykkiseen turvallisuuteen. Psyykkinen turvallisuus tarkoittaa myös sitä, että lapsen ei tarvitse nähdä ja kuulla ikätasoonsa nähden hänen ymmärryksensä ylittäviä asioita, ja jos hänelle on kerrottava vaikeista asioista, se tehdään hänen ikäänsä sopivalla tavalla. Rajoittamaton pääsy internetin sisältöihin voi etenkin tänä epävarmana maailmanaikana horjuttaa lapsen turvallisuudentunnetta.
Turvallisuuden vastakohta, turvattomuus, toimii päinvastoin kuin lapselle tarjottu turvallisuuden kokemus. Turvattomuutta kokevan lapsen itsetunto ei välttämättä kehity terveesti, ja hänellä voi olla vaikeuksia rakentaa omaa aikuiselämäänsä turvalliselle pohjalle. Turvattomuutta luo esimerkiksi väkivalta ja sen uhka. Vanhemman tai muun hoivaajan addiktiosairaus tai hoitamaton mielenterveyden ongelma ja tästä johtuva arvaamaton käytös voivat aiheuttaa pitkäaikaisen stressitilan, jolloin lapsi voi oirehtia fyysisesti ja psyykkisesti. Myös muut pitkä- ja lyhytkestoiset traumaattiset tapahtumat voivat toimia samoin. Taloudellinen epävarmuus vaikuttaa myös lasten turvallisuudentunteeseen ja voi olla tämän kaltainen pitkäaikainen trauma. Jo lasten oikeuksien toteutumisen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että päihde- ja mielenterveyshoidon ja lastensuojelun resursseja lisättäisiin tuntuvasti, ja etenkin voimakkaassa inflaatiossa taloudellista tukea suunnattaisiin reilusti lapsiperheille.
Maailmanlaajuinen pandemia, ilmastokriisi ja Ukrainan sota ovat viime vuosina heikentäneet meidän kaikkien, mutta erityisesti lasten turvallisuuden kokemusta. Pandemian vuoksi päiväkoteja on ollut suljettuina ja koululaiset ovat joutuneet käymään koulua kotoa käsin, mikä on eristänyt heitä vertaisryhmistä. Harrastuksetkin olivat tauolla pitkään. Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemus on ollut hyvin heikoilla kantimilla. Kenties myös pelko omasta sairastumisesta tai läheisten vakavat sairastumiset ovat vaikuttaneet lasten elämään. Meille aikuisille pandemia-aika tuntuu verrattain lyhyeltä, ja unohdammekin usein, että lapselle kolme vuotta on ikuisuus. Ei ole ihme, että myös ilmastokriisi ja Ukrainan sota huolettavat lapsia – heidän ei tarvitsisi joutua ajattelemaan maailmanpolitiikkaa, kun matematiikan läksyissä on aivan tarpeeksi haastetta.
Etenkin näinä aikoina meidän aikuisten teoilla ja sanoilla on valtava merkitys lasten hyvinvoinnille ja turvallisuuden tunteelle. Lapset kuitenkin ymmärtävät hyvin paljon ja huomaavat esimerkiksi, jos aikuiset peittelevät tärkeitä asioita. Onkin pohdinnan arvoista, kuinka me aikuiset voimme valaa lapsiin tulevaisuudenuskoa ja turvallisuuden tunnetta aikoina, jolloin nämä voivat olla itsellämmekin koetuksella. Kuinka me sanoitamme vaikeat aiheet niin, että lapset pystyvät ne käsittelemään, jos emme itsekään aina pysty?
Ainakin me voimme muistaa tärkeiden yhteisöjen ja toisen tukemisen merkityksen. Emme aina voi poistaa vaikeita asioita, mutta voimme olla läsnä, kuunnella, ja tukea tunteiden käsittelemisessä. Tärkeää on muistaa myös hauskanpito ja iloa tuottavat asiat: harrastuksiin osallistuminen ja ystävien tapaaminen lisäävät osallisuuden ja tätä kautta turvallisuuden kokemusta. Tällä viikolla, kuten myös kaikkina muina viikkoina, muistetaan lapsen oikeus turvallisuuteen.