Pertti Paasio toimi Nuorten Kotkien Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 1978-1981. Myös monissa muissa yhteiskunnallisissa tehtävissä ansioitunut Paasio menehtyi 4.4.2020 81-vuotiaana. Tänään 16.8. järjestettiin Pepen kunniaksi muistelutilaisuus Turun Ruissalossa.
Kotkaliiton entistä pääsihteeriä Ilpo Rossia oli tilaisuutta varten pyydetty muistelemaan Paasion toimintaa Nuorissa Kotkissa. Rossi kirjoitti näin:
“Pyytäisin … mainitsemaan pari seikkaa paikallaolijoille, mistä syistä Pertti Paasio oli erittäin merkityksellinen henkilö suomalaiselle ja kansainväliselle kotkaliikkeelle.
Tullessani kotkaliikkeen järjestöohjaajaksi, parin vuoden päästä koulutussihteeriksi ja vuonna 1966 liiton sihteeriksi oltiin juuri sosialidemokraattisessa liikkeessä toipumassa repivästä puolueriidasta, joka jakoi myös Nuoret Kotkat kotkiin ja haukkoihin. Linjariita oli erittäin kärjistynyttä juuri Turussa ja Varsinais-Suomen kotkapiirissä ja se heijastui vahvasti kielteisinä asenteina myös liiton toimintaan ja henkilösuhteisiin. Pertti Paasio oli tuohon aikaan johtavia kotkaohjaajia koko maassa – olihan hän yhtenä harvoista suorittanut kotkaliiton kuntoisuusmerkkijärjestelmän kaikki tasot ja saattoi kantaa kotkapuserossaan I luokan kuntoisuusmerkkiä kotkataidoistaan. Pertti kävi polkupyörällä Turussa vierailemassa Pääskyvuoren Nuorissa Kotkissa, jossa vaimoni Ritva oli kuuntelemassa Pertin selvitystä kuntoisuusmerkeistä ja toiminnasta.
Varsinais-Suomen kotkapiirissä Pertti oli vaatimassa suhteiden parantamista kotkaliiton suuntaan ja yhteisen pohjan etsimistä yhteistoiminnalle. Pertin mukaan demokratiaan kuuluu paitsi oikeus kritiikkiin ja erilaisiin mielipiteisiin, myös voimakas solidaarisuus ja yhteenkuuluvuus yhteisen arvopohjan toteuttamisessa. Tämä tapahtui juuri aikana, jolloin minä tulin kotkaliiton sihteeriksi vuonna 1966 ja pääsin kokemaan, mitä yhteisymmärrys merkitsee koko liiton toiminnalle. Tämän ilmapiirimuutoksen seurauksena Varsinais-Suomen kotkapiiri nousi sananmukaisesti toiminnalliseen lentoon. Tuosta joukosta on edelleen monia mukana yhteisissä toiminnoissa – Kari Malinen tämän tilaisuuden vetäjänä yhtenä merkittävimmistä. Kotkaliikkeessä Pertin ilmaisun mukaan sanonnalla “Hyvät Toverit” on edelleen todellista sisältöä, ja siksi monet palaavat muun muassa “varttuneiden demarinuorten” risteilyille tavoittelemaan tuota ainutlaatuista elämysten ilmapiiriä.
Toinen merkittävä seikka, jota Pertti oli tuomassa mukaan, oli kansainvälisen toiminnan suuri merkitys. Hän oli se joka ehdotti, että saadakseen arvostusta kansainvälisessä kotkaliikkeessä liiton tulee pyrkiä IFM-SEI:n kansainvälisen leirin järjestämiseen ja anoa sen saamista Suomeen. Minun tehtäväni liiton sihteerinä oli viedä ehdotus edelleen kansainvälisen järjestön hallitukseen – ja niin saimme luvan IFM-SEI:n leirin järjestämiseen Suomessa. Se toteutui vuonna 1971 Lahden Herrasmannin leirin muodossa.
Osanottajia tuli kolmestatoista maasta, ja Dagfin Rimestadin säveltämässä leirilaulussa laulettiin: “Uudenlaisen maailman tää joukko luoda tahtoo”. Nuoret Kotkat harppasivat hetkessä merkittäväksi järjestöksi kansainvälisessä kotkaliikkeessä. Pertti oli kanssani vetämässä tätä Lahden muistorikasta leiriä. Leirillä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön myös “pienten piiri” -leiripaita, joka myös tunnusten tasolla edusti uudenlaista ajattelua demokraattisesta kasvatuksesta: yhteisössä opitaan yhteistoimintaan, aktivoidutaan demokratiaan elämäntapana ja kasvetaan vastuunottoon järstöllisistä ja yhteiskunnallisista tehtävistä.
Perustettiin mm. erityinen “Nalle-kerho”, johon kotkaliikkeen kokeneet kouluttajat kokoontuivat pohtimaan, miltä tulevaisuuden yhteiskunnan tulisi näyttää. Me kaikki olimme Pertin kanssa rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka kehittämisen puolesta edelleen taistelemme.“
Nuoret Kotkat muistaa edesmennyttä kotkajohtajaa kaipauksella, ihailulla ja suurella kunnioituksella. Näytit meille tietä monin tavoin.