Kotkapolkuja

Nico Ojanperä, 32, ja Leo Raatikainen, 28, ovat ystävystyneet Helsingin Nuorten Kotkien toiminnassa. Heidän ystävyytensä ei kuitenkaan alkanut yhteisestä kotkakerhoharrastuksesta tai leiriläisenä koetusta yhteisestä kesäleiristä, kuten monen muun kotkakaveruksen tarina. He tutustuivat Nuorten Kotkien toiminnassa vuonna 2016, kun molemmat olivat jo täysi-ikäisiä. 

Leon ensimmäinen leiri oli vuonna 1997, hänen ollessaan vuoden ikäinen. Leon koko perhe on mukana kotkatoiminnassa ja näin ollen Leon voitaisiin sanoa syntyneen mukaan toimintaan.  

”Äidillä oli nyrkkisääntö, että lapsen pitää olla vuoden ikäinen ja sitten voidaan lähteä leirille”, Leo kertoo.  

Kun Leo oli 2000-luvulla mukana toiminnassa aktiivisena leiriläisenä ja myöhemmin vertaisohjaajana, ei Nico tiennyt Nuorten Kotkien olemassaolosta vielä mitään. 

”Opiskelin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi 2010-luvulla. Opistolla oli kotkatoiminnassa mukana olevia kavereita, joiden kautta pääsin kotkille harjoitteluun vuonna 2016. Tein harjoitteluni Herttoniemenrannan nuorisotalolla, jonka toimintaa Helsingin Nuoret Kotkat silloin pyöritti. Harjoittelijan ominaisuudessa lähdin mukaan myös muutamalle leirille”, Nico kertoo. 

Yhdellä näistä leireistä Leo ja Nico tutustuivat. Nykyisin Leo ja Nico tapaavat paitsi yhteisissä kotkatapahtumissa, kuten koulutuksissa tai Leirikeskus Kankaan Torpan kunnostustalkoissa, myös muuten vapaa-ajallaan. Molemmat mainitsevat yhdeksi mieleenpainuvimmista kotkamuistoistaan vuonna 2018 Bengtsårin leirisaarella järjestetyn kansainvälisen leirin: Osallisuuden Saaren. Leirille saapui satoja Nuoria Kotkia ympäri maailmaa. Nico toimi leirillä osana vapaaehtoisten turvallisuustiimiä. Leo taas oli mukana leirikylän ohjaajan roolissa.  

Sekä Nicolle, että Leolle toiminnassa mukana oleminen on antanut heidän omien sanojensa mukaan aika paljon. Monta ystävää, uusia ja hauskoja kokemuksia sekä molempien tapauksessa myös oma puoliso on löytynyt kotkapiireistä. Tämän lisäksi sekä Leo että Nico tuovat esille myös vapaaehtoistyön näkökulman ja merkityksen. 

”Kyllä siitä saa jollain tavalla itselleen hyvää oloa, kun tekee vapaaehtoistyötä. Kun tietää, että on käyttänyt omaa aikaansa siihen, että jollekin muulle tulee hyvä mieli. Eli voin suositella”, Nico pohtii. Hän on siis oivallinen esimerkki siitä, miten kotkatoimintaan mukaan tuleminen voi olla antoisaa myös aikuisiällä.  

Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että Nuorissa Kotkissa vapaaehtoisena toimiminen on matalan kynnyksen toimintaa. Mukana saa olla juuri niin paljon, kuin pystyy. Tehtäviä voi valita oman osaamisen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Vapaaehtoisia tarvitaan paitsi ohjaajiksi leireille, myös suunnittelemaan toimintaa ja viestimään siitä. Apua tarvitaan myös esimerkiksi kuljetuksiin, leirikeittiöihin ja kotkakerhojen ohjaamiseen. Tarjolla on tietysti myös erilaisia luottamustoimia, kuten Leon tapauksessa Helsingin kotkapiirin puheenjohtajuus. Aiemmin Leo toimi monta vuotta Helsingin Nuorten Kotkien piirin varapuheenjohtajana. Hiljattain hänet on valittu piirin puheenjohtajaksi. 

”Kyllähän se viestii siitä, että minua on kohtaan luottamusta, ja olen siitä kiitollinen”, hän vastaa kysyttäessä mitä piirin puheenjohtajuus hänelle merkitsee.  

Nicon tavoin myös Leo haluaa kannustaa vapaaehtoistyötä pohtivia aikuisia mukaan kotkatoimintaan. 

”Ehdottomasti kannattaa tulla ainakin kokeilemaan. Joskus tähän voi hurahtaa niin, että siitä tuleekin aika iso osa elämää”, Leo sanoo.