Saimme kipinän osallistua Döbriachin leirille oltuamme Nurmeksen Hyvärilässä Yhessä-Together -leirillä pari vuotta sitten kun viehätyimme suurleirin tunnelmasta ja uusista tuttavuuksista.
Lähtö Itävaltaan tapahtui Helsinki-Vantaan lentoasemalta 23.7.2025 ja kymmenen päivän päästä palasimme samaan paikkaan monta kokemusta ja kohtaamista rikkaampina.
Olimme ainoat Kaakkois-Suomen Nuorten Kotkien edustajat leirillä. Se ei meidän pääsemistä porukoihin haitannut. Enimmäkseen reissailimme Varsinais-Suomen Kotkien kanssa.
Leirin aikana vaellettiin kauniissa vuoristomaisemissa, uitiin, piipahdettiin Slovenian puolella Pledissä ja käytiin läheisessä Spittalin kaupungissa. Suurimman osan aikaa pysyttelimme omalla leirialueella, missä oli n.1200 muuta leiriläistä 17 eri maasta. Ohjelmaa ja työpajoja oli monipuolisesti.
Majoituimme teltoissa ja meille kävi sama kuin Hyvärilän leirilläkin, että jouduimme siirtymään sisätiloihin loppuleiriksi rankkasateen ja vuotavien telttojen takia. Leiriruokaa syötiin suurella halulla, vaikka se ei aina makuhermoja hivellyt. Kävimme hakemassa lisäravintoa lähikaupasta ja leirin kioskista.
Leiri oli jaettu useisiin kyliin. Meidän kylässämme oli suomalaisten lisäksi itävaltalaisia, palestiinalaisia ja bolivialaisia. Iiris ystävystyi parhaiten itävaltalaisen Saran kanssa. Pinssit ja yhteystiedot vaihdettiin laulamisen, pelailemisen ja diskossa hengaamisen lisäksi.
Iltaisin järjestettiin koko leirin yhteisiä ohjelmia, jotka olivat unohtumattomia yhteislauluineen ja eri maiden osallistujien ohjelmineen. Omissa kylissä järjestettiin myös paljon leikkejä ja pelejä sekä laulamista.
Reissu oli mielestämme tosi kiva ja mieliinpainuva meille molemmille. Mummo jutusteli usein itävaltalaisen mummon kanssa ja siinä vähän kolotuksia vertailtiin. Itävallan mummo kehotti huolehtimaan sigma-mummoa kunnostaan, kun ei tiedä, vaikka seuraava suurleiri olisi Koreassa ja sinne tähdätään.
Teksti ja kuvat: Iiris Päivärinta ja Päivi Kukkonen