Historia

Kotkaliikkeen historiaa Suomessa

Sosialidemokraattisen lapsitoiminnan kehitysvaiheet Suomessa ovat aina olleet sidoksissa yhteiskuntamme ja sosialidemokraattisen liikkeen vaiheisiin.

Sosialidemokraattinen naisliike järjesti jo 1900 luvun alussa lapsille kerran viikossa toimintaa. Ohjelmassa oli oppimista yhteiskunnan kelpo kansalaisiksi. Neljän vuoden toiminnan jälkeen oli Ihanneliittoja, joiksi lasten toiminta oli nimetty, jo 12 paikkakunnalla ja toimintaa osallistui lähes 1300 lasta. Toiminnan laajenemisen suurimpana esteenä oli silloin ohjaajapula. Kunnes vuonna 1912 tsaari ukaasi lakkautti koko toiminnan.

Sosialidemokraattinen raittiusliike järjesti lapsille toimintaa ja perusti vuonna 1924 Päivä Nuoret, jolla ollut raittiuspainotteista toimintaa aina viime vuosiin asti.

 

 

Suurten ikäluokkien kanssa yhdessä kasvanut

Työläisnuorisoliitto ei ollut tyytyväinen raittiusliiton varhaisnuorisotoimintaan. Yhteydet Ruotsiin innosti käynnistämään oman varhaisnuorisotoiminnan, marraskuun 6. päivänä vuonna 1943 hyväksyttiin suunnitelma toiminnan aloittamisesta ja perustettiin Nuorten Kotkain Keskusjohto.

Mistä nimi Nuoret Kotkat? Ruotsista, jossa järjestö oli perustettu kymmenen vuotta aiemmin. Ruotsista saatiin myös toiminnanmalleja ja materiaaliapua.

Itävallasta lähteneen kotkaliikkeen isä Anton Thesarek kertoi aikanaan löytäneensä nimen kirjallisuudesta. Maxim Gorki kuvaa nuorten haukkojen lentoharjoituksia, rohkeaa mieltä ja elämäntoivoa. Niinpä itävaltalaiset nuoret olivat aatteen punaisia haukkoja – Rote Falken. Pohjoismaissa 1930-luvun maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa haukka oli ketun ohella maaseutuväestön kiivaasti vihaama kanavaras. Ruotsalaiset olivat muuttaneet Keski-Eurooppasta tulleen järjestön haukan kotkaan, johon täällä pohjoisessa paremmin sopii yllä mainittu symboliikka.

Ulkoilu, leiri- ja retkitoiminta ovat olleet alusta lähtien koko Nuorten Kotkien toiminnan perustana, sillä tarkoituksena oli luoda vastapaino partioliikkeen oikeistolaiselle toiminalle, käyttäen kuitenkin partiossa hyviksi havaittuja työmuotoja. Partioliike vaikuttikin monin tavoin Nuorten Kotkien tulevaan toimintaan kuten suoritusmerkkijärjestelmään, vartiotoimintaan ja järjestöpuseroon.

 

Itsenäiseksi järjestöksi

1950-luvulle tultaessa kotkaliike oli jo niin vahva että se itsenäistyi ja viiden piirijärjestön (Helsingin, Jyväskylän, Kymenlaakson, Porin ja Tampereen piirijärjestöt) voimin perustettiin Nuorten Kotkain Keskusliitto.

Vapaan kasvatuksen ja radikalisoitumisen vuosikymmen, 1960-luku, toi tullessaan kasvatuksellista uudelleenarviointia. Nyt kotkatoiminnassa ryhdyttiin kilpailun sijaan korostamaan yhteistoimintaa, erillisistä tyttöjen ja poikientoiminnoista siirryttiin sukupuolten yhteistoimintaan ja kaikelle toiminnalle asetettiin kasvatuksellisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita.

1970-luku teki nuorisotoiminnasta lailla virallista. Nuorisotyölaki ja sen myötä kasvaneet valtion ja kuntien tuki järjestöjen nuorisotyölle mahdollisti toiminnan merkittävän laajenemisen. Toiminnan perustan ja kivijalan ollessa edelleen vapaaehtoisten ohjaajien toiminnan. Vuosikymmenen aikana Nuoret Kotkat saavuttivat maassamme aseman, joka sillä on edelleen; merkittävin poliittinen varhaisnuorisojärjestö ja toiseksi suurin kaikista varhaisnuorisojärjestöistä.

Seuraavalla vuosikymmenellä ei toiminta enää määrällisesti kasvanut, vaan pysyi valtakunnallisesti melko vakaana. Toiminnan sisällöissä tapahtui muutoksia. Kansainvälistyminen ja ennen kaikkea kansainväliset leirit olivat erittäin suosittuja. 1988 Imatralla järjestetty leiri kokosi kaikkien aikojen suurimman osanottajajoukon Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Leirien ja kansainvälisyyden kanssa luontevasti käsi kädessä kulkivat myös luonnonsuojelu- ja ympäristökysymykset sekä solidaarisuustoiminta kotkaliikkeen painopistealueina.

 

Lasten kanssa, lasten puolesta

Viime vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä ja nyt alkavalla uudella vuosituhannella on toiminnan painopistealueeksi noussut etujärjestötoiminta. YK:n Lapsen Oikeuksien Sopimus on antanut uusia tavoitteita lasten kanssa ja heidän puolestaan toimimiselle.

Lama ja työttömyys ovat heijastuneet monin tavoin suomalaisen lapsen elämään. Taloudellisen ahdingon ohella henkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Kouluikäisistä lapsista yksi viidesosa kärsii sellaisista persoonallisuuden kehityksen ja käyttäytymisen häiriöistä, että he tarvitsevat asiantuntevaa apua ja hoitoa.

Maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ongelmista lapsen oikeuksien toteutumiselle on lapsityövoiman käyttö. 70 – 400 miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta työskentelee epäinhimillisissä olosuhteissa sen sijaan, että kävisivät koulua.

Muun muassa näihin asioihin Nuoret Kotkat yrittävät vaikuttaa eri puolilla maailmaa oman kasvatustyön ja lapsipoliittisen vaikuttamisen kautta osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon

Nuorten Kotkien Keskusliiton puheenjohtajat

Puheenjohtajat

Varma Kosto Turunen 1943-1951

Arvi Hautamäki 1951-1963

Aatto Väyrynen 1963-1966

Mauno Koivisto 1966-1969

Terho Lehto 1969-1978

Pertti Paasio 1978-1981

Saara-Maria Paakkinen 1981-1998

Säde Tahvanainen 1998-2002

Saara Karhu 2002-2006

Sirpa Paatero 2006-2012

Päivi Lipponen 2013-2016

Nasima Razmyar 2017-2018

Marko Piirainen 2019-

Varapuheenjohtajat / 1. varapuheenjohtajat

Olavi Hurri 1951-1960

Hjalmar Råstedt

Terho Lehto 1966-1969

Erkki Hänninen 1969-1984

Sirkka-Liisa Vehviläinen 1984-1990

Sai Väyrynen 1990-1994

Tiina Nurmi-Kokko 1994-2002

Lea Väänänen 2002-2010

Juha Kähärä 2010-2012

Marko Piirainen 2013-2014

Vertti Kiukas 2015-2016

Kaisu Kotirinta 2017-2018

Miikka Lönnqvist 2019-

2. varapuheenjohtajat

Sirkka-Liisa Vehviläinen 1990-1994

Tuomo Saarinen 1994-2006

Juha Kähärä 2006-2010